Tietoinen pysähtyminen

Onni koostuu pienistä asioista; rauhallinen aamukahvihetki, lapsen hymy, auringonpaiste, halaus rakkaan kanssa. Ja monessa yhteydessä kehotetaan nauttimaan näistä arjen pienistä, ihanista asioista. Mutta kuinka usein oikeasti pysähdymme näiden pienten suurten asioiden äärelle ja nautimme niiden voimaannuttavasta vaikutuksesta?

On helppo todeta itselleen tai vieruskaverille esimerkiksi ”Onpas tänään kaunis ilma”, jonka jälkeen ajatuksemme harhautuvat monesti salamaakin nopeammin miettimään asioita jotka olisi pitänyt tai pitäisi tehdä. Kuinka ihanaa sen sijaan olisikaan todella pysähtyä esimerkiksi tuon kauniin ilman äärelle. Miltä tuo kaunis ilma oikeasti näyttää? Miltä se tuoksuu? Miltä kaunis ilma tuntuu iholla?

Tai kuinka monta kertaa halaamme vain pikaisesti, sen sijaan että keskittäisimme hetkeksi kaikki ajatuksemme syleilyssämme olevaan henkilöön, siihen miltä hän esimerkiksi näyttää, kuulostaa, tuoksuu ja tuntuu lähellämme?Tässä, niin kuin monessa muussakin, voimme loistavasti ottaa mallia lapsista. He, jos ketkä, osaavat pysähtyä ihmettelemään maailmaa, löytävät arkipäiväisistäkin asioista pysähtymisen arvoisia. Missä kohtaa tämä taito unohtuu ja alamme pitää asioita itsestäänselvinä?

Mitä tapahtuu, jos tietoisesti alamme pysähtyä arjen pienten ilojen keskelle? Väitän sillä olevan suuria vaikutuksia onnellisuuden kokemuksessamme. Löydämmekö siihen aikaa? Jos emme, on se mielestäni merkki siitä että olemme vahvasti tämän pysähtymisen tarpeessa.

-Jonna-

 

SHARE IT: